keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

haaste

Sain haasteen Metsälintu-blogista. Olen joskus aiemminkin tehnyt tämän, mutta tehdään nyt uudestaan, kun on kerran eri kysymyksetkin. Ikävä kyllä en ole sitten edellisen kerran onnistunut löytämään uusia hienoja alle 200 lukijan blogeja, joissa tämä ei olisi ollut lähiaikoina, niin en nytkään keksi haastettavia...

1. Haastettu kertoo 11 asiaa itsestään.
2. Haastettu vastaa haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastettu keksii 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastettu valitsee 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastettu kertoo kenet on haastanut.

Ja aloitetaanpas 11 asialla:

1.  Opiskelen yliopistossa kemiaa. Minusta tulee siis isona ehkä kemisti. Parina ekana opiskeluvuotena kävin pääsykokeissa siellä sun täällä, mutta sitten luovutin, koska totesin, että on oikeastaan ihan jännää olla kemisti.

2. Unelma-ammattini on kuitenkin kirjailija. Keräilen tässä vielä elämänkokemusta ja raapustelen pöytälaatikkoon, mutta tulevaisuudessa meinaan saada jonkun romaanintynkäni valmiiksi. Vaan saas nährä, että kuka meikäläisen sepustuksia sitten julkaisisi. :D

3. Olen ihan oikeastikin Emilia. Minut on kuulemma nimetty Pieni runotyttö -kirjojen inspiroimana...

4. Pirkka-olut on hyvää.

5. Olen tällä hetkellä niin onnellinen, etten olisi ikinä uskonut tällaisen olevan edes mahdollista. Kaikki on vaan jotenkin niin hyvin, ettei näin ole ollut kai koskaan aiemmin elämässäni. <3

6. Harrastin suunnistusta aktiivisesti 8-vuotiaasta yläasteen loppuun ja senkin jälkeen olen käynyt joka kesä iltarasteilla sen verran kun ehdin.

7. Näen tosi outoja unia ja muistan niitä hyvin.

8. Teini-ikäisenä olin sangen angstinen, kuuntelin mm. norjalaista bläkkistä ja kirjoitin kiusallisen paljon tekotaiteellisuuksia (ei sillä, ettenkö nykyäänkin sortuisi moiseen välillä :D). 

9. Jos saisin valita, niin en varmaan muuta tekisikään kuin seikkailisin metsissä ympäri Suomea (ja maailmaa).

10. Haluaisin valmistumisen jälkeen muuttaa pois Helsingistä jonnekin pienemmälle paikkakunnalle.

11. Olen syntynyt vuonna 1991 eli täytän tänä vuonna 23.



Ja sitten kysymykset:

1. Missä olet kuin kala vedessä?
 
Minulle se kaikista omimman tuntuinen paikka maailmassa on tietty Hervannan metsät! Mutta uiskentelen aika sujuvasti niin Helsingin opiskelijabileissä kuin maalla peltojen keskelläkin.
 
2. Paheesi?
 
Juon ehkä vähän liikaa kaljaa. Ja syön varmasti vähän liikaa suklaata sun muuta makeaa. 
 
3. Kadutko jotakin?
 
Joskus olisin voinut olla vähän rohkeampi. 
 
4. Minut saa onnelliseksi...
 
Maisemat, musiikki ja rakkaat ihmiset.Vuodenajat, metsän tuoksu ja hipsuttaminen.
 
5. Kaunein paikka Suomessa?
 
Särkijärven rantakivi huhtikuun lopun auringonlaskussa. Tänään se, huomenna joku toinen. 
 
6. Mitä ruokaa et voi vastustaa?
 
Ööh, en voi vastustaa ruokaa ylipäätään :D 
 
7. Mitä syöt aamiaseksi?
 
Banaanin ja leipää. Aamulla on myös aina pakko saada kuppi teetä. 
 
8. Mistä haaveilet?
 
Osa haaveiluista taisi käydä ilmi jo faktoissani, mutta sanotaas, että tällä hetkellä haaveilen lähinnä ihastumisrakastumisjuttuihin liittyen... En tiiä onko se tää kevät vai mikä, mutta joku semmoinen söpöilyfiilis tässä uhkaa vaivata. Apua. :D
 
9. Jos en olisi ihminen olisin...
 
 Jokin uiva tai lentävä olento.
 
10. Paras retkeilykohde?
 
No esim. Kilpisjärvi! Tai sitten Seitseminen. Tai se Hervannan metsä. :D
 
11. Minkälaisena näet elämäsi kymmenen vuoden päästä?

En näe sinne asti vielä ollenkaan, mutta yritetääs vähän käyttää mielikuvitusta. Olen 32, valmistunut yliopistosta, matkustanut halki Siperian ja kirjoittanut esikoisteokseni. Teen työkseni jotakin kemiaan liittyvää ja minulla on oma hevonen. Vihdoin on varaa käydä joka vuosi Lapissa. Asun jossain Pirkanmaalla tai pohjoisemmassa. Minulla on (parrakas) mies, mutta ei lapsia.

Onkohan musta tullut vähän tylsä, kun tämä tuntuu mukavalta tulevaisuudennäkymältä? :D

Loppukevennykseksi musiikkia <3


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

pääsispä


Lapinhulluus on oireyhtymä, joka alkaa usein ensimmäisen pohjoisen reissun jälkeen. Pääasiallisesti se ilmenee pakkomielteenä lähteä sinne uudestaan. Viime kesänä seikkailin Kilpisjärven tuntureilla ja nyt melkein vuosi sen jälkeen huomaan itsessäni orastavaa lapinhulluutta. Katselen ottamiani valokuvia tippa linssissä ja mietin, että pääsispä taas. Mutta kun ei pääse. Toukokuun puolivälissä aloitan kesäduunin, joten en voi tänä vuonna tehdä mitään pidempää reissua. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen tilanteeseen, sillä mulla kävi aivan mieletön flaksi kun sain oman alan kesätöitä (tai kesätöitä ylipäänsä) tässä työtilanteessa. 


perjantai 11. huhtikuuta 2014

enemmän kuin kaksi eri maailmaa






 



kuuntele tarkkaan
keväällä salaisimmatkin unet
voivat käydä toteen