sateenkaari

Alan ehkä vähitellen päästä lomatunnelmaan. Ihan hyvä saavutus siihen nähden, että olen ollut jo kuukauden enemmän tai vähemmän lomalla. Ainakin tuntuu koko ajan siltä, että on viikonloppu. Ei hassumpaa. Sääkin on suosinut lomailuani, sillä en tykkää yhtään helteestä. Mulla on jäänyt jotain mielestäni ihan kivoja kuvia julkaisematta, joten tässä olis ny semmoisia.

Sopivasti Pride-päivänä parvekkeeltamme näkyi komea sateenkaari. Samaisena päivänä kävimme myös hautajaisissa, joissa puhuttiin kuolinpäivänä näkyneistä sateenkaarista. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä näin outoja ja painostavia unia, mutta nyt olotilani on levollisempi kuin pitkään aikaan. Liekö täällä ollut kaikenlaisia elämänvoimia liikkeellä viime aikoina.

koti on siellä

Juhannuksena tuli käytyä kotipuolessa eli Tampereen seudulla. Juhannusruuhka ei liiemmin häirinnyt, kun ajeltiin epäsuositumpaan suuntaan eli etelämmäs. Oli jännää huastella huoltoaseman vessajonossa, että juu me käytiin Tampereella ja ollaan matkalla takaisin kotiin Kuopioon. Olen näköjään saavuttanut sellaisen elämäntilanteen, etten osaa yksiselitteisesti määritellä missä se mun kotini nyt sijaitsee. Niinpä olen päättänyt, että viittaan koti-sanalla siihen paikkaan, missä kulloinkin virallisesti asun ja mihin postini tulee.

Tamperelaisesta metsästä löytyi tammen taimi. Kuopio on sen verran pohjoisessa, että Tampereelta löytyy jo hieman erilaista kasvillisuutta. 

Ylempi kuva havainnollistaa tyypillistä juhannussäätä. Ja lopuksi vähän mökkitunnelmia. Vaikka etelässä olinkin, niin mökillä tuli sentään käytyä ettei mennyt juhannuksenvietto ihan tyystin ja tykkänään vääräuskoiseksi. Maggaraakin tuli syötyä, mutta juhannusjuoman virkaa toimitti alkoholiton Lapin Kulta. :D

En tiedä mihin päivät oikein katoavat. Paljon olisi tekemistä ja Helsingin suunnalle pitäisi vielä hoitaa viimeinen kurssisuoritus, jotta pääsen jatkamaan maisteriopintoihin. Yhtaikaa tuntuu, etten tee yhtään mitään ja samalla kuitenkin puuhailen niin paljon kaikkea, että päivistä meinaa tunnit loppua. En edes tiedä, haluanko opiskella enää yliopistossa. En tiedä yhtään, että mitäs sitä oikein tekisi. Lukion lopusta on jo vuosikausia aikaa ja samoja juttuja mää edelleen mietin.

niin (enimmäkseen) hyvää puuta

Palataan vielä hetkeksi Helsinkiin. Vanhankaupungin maisemista löytyy eräs puujuttu, jota olen aina ohimennessäni vilkuillut. Vasta ennen muuttoa uskaltauduin tutkiskelemaan Rock Treen nimikylttiä tarkemmin ja huomasin, että sen takapuolella on tarkempi tarina puun erikoislaatuisesta toiminnasta.

Sitten piti tietysti kurkata, mitä löytyy osoitteesta http://treereview.tumblr.com/. Lisää hienoja ja hassuja ja tavallisia puita tietty. Tämähän on aikas kiva idea!

täällä ollaan

 Olen jo ottanut vähän tuntumaa Kuopion maastoihin kameran kanssa. Täällä on ollut kovin tuulista välillä, mutta ei se menoa haittaa. Paitsi ehkä vähän on pelottanut Neulamäen näköalakallion päällä, että puut kaatuu. Eksymistä lähimetsissä ei tarvitse pelätä, koska kyltit kertovat missä päin on mitäkin.

Kasvillisuus on hieman erilaista etelärannikkoon verrattuna ja tuntuu, että täällä sataa aina. Mutta ihan hyvin mää oon viihtynyt. Oikeastaan ei ole yhtikäs ollenkaan ikävä Helsinkiin, kun melkein kotiovelta pääsee kunnollisen kokoiseen metsään. Olen sielultani enemmän eräjormailija, mitä olen itselleni uskotellut. Uskoisin, että pääsen täällä toteuttamaan itseäni paremmin kuin isossa kaupungissa. Jää nähtäväksi, että minkälaisia ideoita Savossa samoilusta seuraakaan. 

tilannekatsaus

 Minulla oli tuossa talvella suuria suunnitelmia harrastusteni suhteen. Piti vähän retkeillä ja kuvailla ja rustailla kuvakertomuksia tännekin. No eihän siitä mitään tullut, koska sairastuin flunssaan, joka eskaloitui nopeasti keuhkokuumeeksi. Lopulta olin kipeänä kolme viikkoa ja pidin sairaslomaakin melkein yhtä kauan. Sitten olin vähän aikaa terve, mutta sain jonkin lievemmän taudin heti perään. Tälläkin hetkellä leppäilen kotona ja odottelen, josko saisin pitkästä aikaa kuumeettoman päivän ja uskaltaisin palata takaisin normaalin elämän pariin. Olen melko liikunnallinen eli toisin sanoen aikamoinen adhd-ikiliikkuja luonteeltani, joten tällainen jatkuva sairastaminen ja paranteluvaihe meinaa välillä kiristää hermoja. Toisaalta voimatkin ovat niin vähissä, etten ole eläissäni tuntenut olevani näin huonossa kunnossa.

Tämä blogi ei vieläkään ole kuollut, vaikka kirjoittaja onkin ajoittain ollut puolikuollut... Kesäkuussa matka jatkuu ja maisemat vaihtuvat, kun suuntaan Savon piäkaupunkiin eli Kuopioon. Tulen asumaan siellä kesän ajan, ja syksyn suunnitelmat ovat vielä hieman epävarmoja. Joka tapauksessa Helsingin-vuodet ovat vierineet loppuunsa. Lähdön hetki on yllättävän haikea, sillä vasta nyt huomaan, että tästä kaupungistahan on tullut minulle koti näiden neljän ja puolen vuoden aikana. Minulle, joka miellän itseni jos en nyt maailman- niin ainakin kotimaankansalaiseksi vailla raudanlujia juuria. Toivottavasti Savo on minulle yhtä hyvä kuin Helsinkikin on ollut. Odotukset on ainakin korkealla, koska suurin syy tähän muuttoon on se, että kaukosuhde viiden tunnin matkalla toisen luo tuntuu pidemmän päälle ankealta.