keskiviikko 1. toukokuuta 2013

sinistä, sameaa ja aavistuksen sekavaa


joskus on turhaa miettiä, tuntuuko kaikki todelliselta vai epätodelliselta
sillä ei ole olennaista määritellä todellisuuden luonnetta


kuitenkin kaikki lähtevät kaksitellen
pitävät kädestä kiinni ja jättävät meidät parittomat
ovat salaisessa kuplassa, joka on kuin karannut ilmapallo
yksinäiset ovat vain pudonneita sellaisia,
niitä joita kukaan ei näe

olemme muuttuneet roskaksi


ensimmäisenä lämpimänä päivänä olen eksynyt omiin ajatuksiini
tulevaisuus on selkeä ja silti epäröin
valitsin tämän itse, mutta olenko väärässä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti