Olen laiska bloggaaja. Ideoita kaikenlaisiin tekotaiteellisiin tunnelmapläjäyksiin kyllä riittäisi, mutten ikinä saa aikaiseksi. Vaan nyt on kuulkaas tilanne sellainen, ettei tänne ole vierailtu aikoihin edes pornospämmivirussivuilta. Niinpä taitaa olla korkea aika päivittää sen verran, että elossa ollaan. En päässyt (taaskaan) muualle opiskelemaan ja päätin pyhästi, etten enää ikinä osallistu mihinkään pääsykokeisiin. Se on jotenkin niin turhauttavaa. Ensin näkee hirveästi vaivaa, ja sit todennäköisyys saada jotain aikaan on kuitenkin pieni. Tiedän, että jos ei veikkaa niin ei voi voittaa, mutta toisaalta hullu paljon työtä tekee ja viisas pääsee vähemmällä. Eiköhän sitä pääse tekemään jotain kiinnostavaa ilman moisia koetuksiakin. (Joo no nyt varmasti haen taas ensi vuonna johonkin. :D)
Radiohiljaisuus selittyy laiskuuden ohella pitkälti sillä, että olen viettänyt heinäkuussa paljon leppoisaa maalaiselämää marjanpoiminnan ja mummolavisiittien merkeissä enkä ole siksi parhaimmillaan yli viikkoon tietokonetta avannutkaan. Tänään olen vaihteeksi kököttänyt Helsingissä hikisessä kämpässäni, kuunnellut ripiitillä Punaista tiiltä ja miettinyt maailmanvalloitustani. Kyse ei kuitenkaan ole vallankumouksesta sosialismin hengessä, vaan henkilökohtaisesta tulevaisuudestani. Jos tekisin kuten kunnon ihmisen pitääkin, valmistuisin noin kolmen vuoden päästä filosofian maisteriksi ja tekisin ahkerasti töitä nelkyt vuotta eläkeikääni asti. Jos jotain on mulle viime vuosina kirkastunut, niin se, että en tule tekemään kuten kunnon ihmisen pitääkin. Se taas ei ole ihan täysin kirkastunut mitä sitten teen. Luotan, että tilaisuuksia ilmaantuu aina sille, joka on niihin valmis tarttumaam. Näin etukäteen suunniteltuna ajattelin lähteä vaihtoon tai hakea johonkin jännään maisteriohjelmaan, ellen sitten pidä jonkinlaista välivuotta seikkaillen Siperian huudeilla ja kirjoittaen tulevaa maailmankirjallisuuden kulmakiveä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti