on tavallisia päiviä,
käyn töissä ja kaupassa ja lenkillä
teen ruokaa ja lepään
sitten on niitä, kun näen unia
päättäväisistä hyvästeistä
vääristä paikoista matkalipuissa
he ovat jo ilvesmäellä
ja pyytävät minua mukaan
raja arkiminän ja unien välillä
on joskus hataran hämärä
olinko kaikki ne hetket
kuitenkin omassa sängyssäni
peiton alla ja kuvittelin
mitä minä vielä kiellän
kiellänkö puolet omasta elämästäni
vai miksi tunteet karttavat minua
tulevat luokse vain öisin
iskekää kouraan menopaluu,
vaikka kaksikin
siltä varalta etten palaa
otan mukaan sinutkin
sillä niin hullu kun olenkin
en koskaan särkisi sydäntäsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti