suuri harmaa kevät
vie vanhaan helsinkiin
sinun sysiuneesi,
katoavaan todellisuudentajuusi
meihin on koodattu käsky liikkua
olemme pakenijoita ja etsijöitä
voisin raapia sinustakin totuuden esiin
niin monta kertaa, että oppisit peittämään alastomuutesi valheilla
näillä kulmilla on levottomia henkiä,
otin ne vahingossa mukaani
en tohtinut sanoa ei
ja nyt kannan niitä sydämessäni
tämä on parasta, tämä on raskasta
tämä on harmaata, mutta kaunista
tämä on kevät ja minä olen sen laulu
maaninen masentunut
valmiiksi maalattu, silti tyhjä taulu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti