Nyt on ollut paljon ihanan aurinkoisia päiviä ja tuossa vajaa viikko sitten sain sellaisen päivän innostamana pitkästä aikaa kaivettua kameran esille. Suuntasin Vanhankaupunginlahdelle ja huomasin, että aika moni muukin näillä huudeilla asuva oli saanut saman idean, puhumattakaan kymmenistä venäläisistä turisteista joiden kanssa sitten kuvasin yhtä suurella innolla pääkaupunkimme talvista idylliä. No, mikäs siinä, kukaan ei ainakaan tuijottanut ihmeissään että mitä kuvaan. :D
Minussa on selvästi jotain kevätintoa jo havaittavissa, koska olen enimmäkseen erittäin hyvällä tuulella! Tänään olen mutustellut tummaa suklaata ja haaveillut mm. Trans-Siperian matkastani ja tulevista opiskelujutuista jotka toivon mukaan toteutuu. Odotan jo ihan innolla, että lumi sulaa ja voin istua puistossa juomassa kaljaa sekä seikkailla metsässä vuoden lyhimpinä öinä.
Kuuntelin eilen illalla CMX:n uusia biisejä ja näin yöllä erittäin häiritseviä unia. Sellaista se CMX näköjään teettää. Oikeasti en ole ihan varma, tykkäänkö uudesta levystä vai en. Olen ollut CMX-fani 14-vuotiaasta asti ja musta on tosi hassunhauskaa näin jälkeenpäin muistella, miten olen teiniangsteissani kuunnellut CMX:ää. :D Nykyään kun biisit aukeavat mulle vähän eri tavalla... Kohta kahdeksan vuotta jatkuneen CMX-kuuntelun jälkeen vanhat biisit ovat minulle sillä tavalla merkityksellisiä, että suhtaudun uusin ehkä liian kriittisesti ja mulla kestää aina hetki ennen kun voin lämmetä niille.
Totesin äsken, että elämäni on joskus aika absurdia, mutta tykkään nyt siitä juuri tällaisena paljon!
