1200 kilometriä mennen tullen takana. Yöjunan ikkunasta aurinko laski vain noustakseen heti. Hetkeäkään ei ollut ihan pimeää. Kävin yöretkellä sateisella Saanajärvellä, valloitin tunturin ja rakastuin Mallaan. Olin pilviä korkemmalla ja näin elämäni kauneimmat maisemat.
Luonnollisesti Helsinki tuntuu nyt vähän tylsältä, mutta annan itselleni luvan suunnitella seuraavaa reissua vasta huomenna. Nyt on aika nukkua pois univelkoja. 20 tuntia bussissa ja junassa nukkumatta - olen nyt nähnyt tämän maan miltei päästä päähän ja olen väsynyt, mutta onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti