täällä ollaan

 Olen jo ottanut vähän tuntumaa Kuopion maastoihin kameran kanssa. Täällä on ollut kovin tuulista välillä, mutta ei se menoa haittaa. Paitsi ehkä vähän on pelottanut Neulamäen näköalakallion päällä, että puut kaatuu. Eksymistä lähimetsissä ei tarvitse pelätä, koska kyltit kertovat missä päin on mitäkin.

Kasvillisuus on hieman erilaista etelärannikkoon verrattuna ja tuntuu, että täällä sataa aina. Mutta ihan hyvin mää oon viihtynyt. Oikeastaan ei ole yhtikäs ollenkaan ikävä Helsinkiin, kun melkein kotiovelta pääsee kunnollisen kokoiseen metsään. Olen sielultani enemmän eräjormailija, mitä olen itselleni uskotellut. Uskoisin, että pääsen täällä toteuttamaan itseäni paremmin kuin isossa kaupungissa. Jää nähtäväksi, että minkälaisia ideoita Savossa samoilusta seuraakaan. 

tilannekatsaus

 Minulla oli tuossa talvella suuria suunnitelmia harrastusteni suhteen. Piti vähän retkeillä ja kuvailla ja rustailla kuvakertomuksia tännekin. No eihän siitä mitään tullut, koska sairastuin flunssaan, joka eskaloitui nopeasti keuhkokuumeeksi. Lopulta olin kipeänä kolme viikkoa ja pidin sairaslomaakin melkein yhtä kauan. Sitten olin vähän aikaa terve, mutta sain jonkin lievemmän taudin heti perään. Tälläkin hetkellä leppäilen kotona ja odottelen, josko saisin pitkästä aikaa kuumeettoman päivän ja uskaltaisin palata takaisin normaalin elämän pariin. Olen melko liikunnallinen eli toisin sanoen aikamoinen adhd-ikiliikkuja luonteeltani, joten tällainen jatkuva sairastaminen ja paranteluvaihe meinaa välillä kiristää hermoja. Toisaalta voimatkin ovat niin vähissä, etten ole eläissäni tuntenut olevani näin huonossa kunnossa.

Tämä blogi ei vieläkään ole kuollut, vaikka kirjoittaja onkin ajoittain ollut puolikuollut... Kesäkuussa matka jatkuu ja maisemat vaihtuvat, kun suuntaan Savon piäkaupunkiin eli Kuopioon. Tulen asumaan siellä kesän ajan, ja syksyn suunnitelmat ovat vielä hieman epävarmoja. Joka tapauksessa Helsingin-vuodet ovat vierineet loppuunsa. Lähdön hetki on yllättävän haikea, sillä vasta nyt huomaan, että tästä kaupungistahan on tullut minulle koti näiden neljän ja puolen vuoden aikana. Minulle, joka miellän itseni jos en nyt maailman- niin ainakin kotimaankansalaiseksi vailla raudanlujia juuria. Toivottavasti Savo on minulle yhtä hyvä kuin Helsinkikin on ollut. Odotukset on ainakin korkealla, koska suurin syy tähän muuttoon on se, että kaukosuhde viiden tunnin matkalla toisen luo tuntuu pidemmän päälle ankealta.

harmaiden lehtien havinaa

suuri harmaa kevät

vie vanhaan helsinkiin

sinun sysiuneesi, 

katoavaan todellisuudentajuusi

meihin on koodattu käsky liikkua

olemme pakenijoita ja etsijöitä

voisin raapia sinustakin totuuden esiin

niin monta kertaa, että oppisit peittämään alastomuutesi valheilla

näillä kulmilla on levottomia henkiä,

otin ne vahingossa mukaani

en tohtinut sanoa ei

ja nyt kannan niitä sydämessäni

tämä on parasta, tämä on raskasta

tämä on harmaata, mutta kaunista

tämä on kevät ja minä olen sen laulu

maaninen masentunut

valmiiksi maalattu, silti tyhjä taulu

Kevättalvea Tuomiojärvellä

Nyt on flunssat selätetty ja aurinkokin paistaa! Kävin viime viikonloppuna Jyväskylässä ja pääsin kävelemään ensiluokkaisella hankikannolla Haukanniemessä sekä järven jäällä Tuomiojärvellä. Joutsenet lentelivät järven lähtistöllä etsimässä sulapaikkoja ja jääkansi piti välillä melko hurjiakin ääniä.

Kallavesi