tiistai 25. syyskuuta 2012

Tavoitteet, unelmat ja todellisuus

Minun piti saada tänä syksynä 30 opintopistettä. Minun piti myös tehdä töitä. Minun piti aloittaa kunnonkohotusprojekti ja urheilla loppukesällä laatimani ohjelman mukaan. Oikeastaan minun piti ensin päästä toiseen kouluun ja opiskella siellä ahkerasti, mutta kun en päässytkään innostuin onneksi sivuaineestani ja päätin sitten käydä vain sen kursseja nyt. Yksityiselämän alueella minun piti myös setviä ihaniksi kaikki kummalliset ihmissuhteeni ja alkaa muutenkin elämään kuten kunnon ihmisen kuuluu.

Useimmilla intoilijoilla tämä fiilis iskee ehkä vasta vähän myöhemmin syksyllä, mutta minä huomasin jo kolmen viikon jälkeen, että tätä tahtia löydän itseni pian todennäköisimmin suljetulta osastolta. Olen aina moittinut itseäni, kun en saavuta tavoitteitani enkä onnistu oikein missään enkä jaksa mitään, mutta nyt ensimmäistä kertaa tulin ajatelleeksi, että ehkä asetan vähän turhan kovia vaatimuksia itselleni. Päätin arvioida asioita vähän realistisemmin ja totesin, että saan olla tosi tyytyväinen, jos onnistun saamaan noppia kasaan sen verran kuin Kela tukia varten vaatii. Minun on tosi vaikea myöntää, etten voi niin hyvin kuin voisin, mutta en kai kauempaa voi yrittää paeta tosiseikkoja. Joskus vaan ei pysty kaikkeen, yritti miten kovasti hyvänsä. Ja ei se kai ole laiskuutta ja saamattomuutta, että pysähtyy silloin kun vauhti alkaa pelottaa liikaa. Kenelle hyvänsä muulle sanoisin: "sinulla on ollut vaikeaa ja siitä toipuminen vaatii aikaa", mutta itseäni moitin laiskaksi, saamattomaksi, heikoksi, tyhmäksi...


Joskus pelottaa, että pärjäänkö minä tässä kovassa maailmassa ollenkaan. En halua kovin paljon - unelmoin eniten omasta kodista, jonka ympärillä olisi hieno metsä. Ja vielä sitäkin enemmän haluaisin kaikkien rakkaiden voivan hyvin ja maailman kehittyvän koko ajan parempaan suuntaan. Unelmoin paremmista valinnoista ja avoimuudesta. En todellakaan osaa vielä elää niin kuin parhaimmaksi uskon, mutta harjoittelen joka päivä. Haluaisin kasvaa ehjemmäksi sekä tehdä mielenkiintoista työtä tärkeiden asioiden puolesta.

Tavoitteenani on myös joskus kirjoittaa kirja. Nyt vasta elän ja tarkkailen ja opin asioita maailmasta. Haluan kirjoittaa tosi hienon kirjan, ja sitä varten täytyy olla monipuolista elämänkokemusta. Aion myös tehdä runokokoelman ja yrittää julkaista sen. En tiedä, osaanko kirjoittaa hyviä runoja, mutta ainakin huonoja osaan, joten alkuun olen päässyt! :D

4 kommenttia:

  1. niin samat tunnelmat. syksy on vaikeaa aikaa etenkin tässä vaiheessa, kun ei ole vielä paranemisprosessin loppuvaiheilla kuitenkaan...
    toivottavasti muistat antaa itsellesi armoa. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksystä tykkään kyllä sinällään, mutta siihen ajoittuu mm. koulun alku, mikä aina aiheuttaa stressiä. Yritän opetella itselleni armollisena olemista (kun oon aina ollut siinä tosi huono), ja voimia sinullekin syksyyn! :)

      Poista
  2. Hyvä, oon ilonen että voit antaa myös itsellesi vähän armoa. Aina kaikki asiat ei mene ihan putkeen, mutta mä olen varma että sä pärjäät. Oon aina ollut siitä varma. Noi unelmat ovat varmasti saavutettavissa! Usko niihin, mäkin uskon omiini. Tuun sitten vierailemaan sun metsätaloosi ja luen sun kirjoittamasi kirjan niin tule sä katsomaan mua kansallisoopperaan. :) Mä jotenkin uskon että asioilla on tarkoituksensa ja jos riittävän kovasti uskoo johonkin ja tekee sen eteen töitä niin sen voi saavuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä varmaan aina lopulta pärjäänkin, ainakin tähän asti olen pärjännyt ihan hyvin, vaikka joskus on epäilyttänyt että miten käy. Pitää muistaa se! Aikaa ja töitä unelmien toteuttaminen vaatii, mutta ehkä sitten mummona viimeistään alan kirjailijaksi :D Oot ihana<3

      Poista